Työelämän konkari – vakaa ja viisas viisikymppinen vaiko väsähtänyt vanhus?
Suomen työelämässä vallitsee ristiriitainen tilanne. Talouspoliittiset syyt ja kasvavaksi ennakoitu työvoimapula ovat nostaneet työurien pidentämisen kestopuheenaiheeksi. Samaan aikaan työelämän ikäsyrjintä johtaa kyvykkäiden työntekijöiden ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymiseen tai työelämästä syrjäytymiseen.
Otetaan kuvitteellinen, mutta realistinen esimerkki. 55-vuotias Jorma toimii asiantuntijatyössä pk-yrityksessä. Hänellä on vahvaa erityisosaamista firman keskeisiltä aloilta ja pitkä kokemus myös yrityksen asiakaskunnasta. Hän kokee ammattitaitonsa vahvaksi, on äärimmäisen motivoitunut työhönsä ja siksi innokas kehittämään osaamistaan yhä uusille alueille. Hän on sitoutunut pitkäaikaiseen työnantajaansa ja valmis joustamaan kiireisinä aikoina parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Jossain vaiheessa Jorma huomaa, että häntä ei enää ollakaan lähettämässä ensimmäisenä uusiin koulutuksiin. Jo monta kertaa on myös käynyt niin, että uuden projektin johtoon valikoituu nuoremman polven kollega – siitä huolimatta, että Jormalla on pitempi kokemus ja parempi asiantuntemus. Vähitellen Jormasta alkaa tuntua, että hänen kehitykseensä ei haluta enää panostaa.
Moni ennakkoluulo vailla pohjaa
Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan yli 55-vuotiaat kokevat eniten ikään perustuvaa syrjintää niin työhaastatteluissa kuin työsuhteen aikanakin. Lähes viidennes suomalaisista on kokenut ikäsyrjintää työtä hakiessaan. Suomalaisen Työn Liiton teettämä tutkimus (2016) taas osoittaa, että selvä enemmistö suomalaisista näkee yli 50 vuoden iän vaikeuttavan työllistymistä.
Ikäsyrjintä voidaan määritellä ikään liittyväksi eriarvoiseksi kohteluksi, joka usein perustuu ennakkoluuloihin ja myytteihin. Syrjintä ei rajoitu vain ikähaitarin yläpäähän. EK:n tutkimuksen perusteella myös esimerkiksi alle 35-vuotiaat naiset kokevat vähättelevää tai syrjivää kohtelua erityisesti työkavereiltaan tai asiakkailtaan.
Erityisesti monet ikääntymiseen liittyvät ennakkoluulot ovat vahvoja, mutta usein vailla pohjaa. Esimerkiksi Aalto-yliopiston parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan asiantuntijatyötä tekevä ihminen on parhaimmillaan yli 45-vuotiaana. Hän on motivoituneempi, innostuneempi, uutterampi ja omistautuneempi kuin nuoremmat kollegansa. Iän lisääntyminen ei siis näytä korreloivan työhön leipiintymisen ja väsymisen kanssa.
Vaikka ikäsyrjintä on Suomessa olemassa oleva ilmiö, valopilkkuja on nähtävissä. Työmarkkinoiden imu on vaikuttanut siihen, että yli 50-vuotiaidenkin työttömyys on edelleen vähentynyt. Työeläkevakuuttajat TELA ry:n tekemän kyselyn (2018) mukaan näyttää myös siltä, että rekrytoijat arvostavat yli 50-vuotiaiden ammattitaitoa, näkemyksellisyyttä ja vastuuntuntoisuutta. Toisaalta rekrytoijat arvelevat, että yli viisikymppisiä rasittavat jaksamisongelmat, muutosvastarinta ja madaltunut oppimiskyky.
Erityisesti irtisanomisen ja työttömyyden jälkeen uudelleentyöllistyminen voi olla vaikeaa varttuneelle työntekijälle.
Rekrytoijallakin on ikäasenne
Kauaskatseinen työnantaja ymmärtää työyhteisön moninaisuuden merkityksen organisaation toimivuudelle ja menestykselle. Työntekijöiden erilaiset vahvuudet ja kokemukset laajentavat yrityksen osaamispohjaa. Eri-ikäiset ja eritaustaiset työntekijät estävät ajattelutapojen jähmettymisen ja laajentavat organisaation sidosryhmäyhteistyötä.
Ennakkoluulot ja asenteet asuvat kuitenkin syvällä meissä, tahdoimmepa sitä tai emme. Ikäasenteet vaikuttavat niin työntekijöiden kuin työnantajienkin toimintaan. Tämän vuoksi esimiehen ja rekrytoijan kannattaa pohtia ikään liittyviä asenteitaan ja niiden vaikutusta omaan suhtautumiseensa ja tekemiinsä ratkaisuihin.
Työhaastattelu on tilanne, jossa työnantajalla on tilaisuus saada hakijasta lisää tietoa ja arvioida hänen sopivuuttaan tehtävään. Haastattelutilanteen antaman informaation objektiivisuutta vähentää kuitenkin taipumuksemme nähdä itsemme kaltaiset ihmiset muita paremmassa valossa. Näin haastattelija voi huomaamattaan suosia hakijaa, joka on hänen kanssaan samankaltainen paitsi arvoiltaan, koulutukseltaan ja työtavoiltaan, myös iältään.
Työnantajalla on kuitenkin lakiin pohjautuva velvollisuus kohdella hakijoita yhdenvertaisesti riippumatta iästä ja muista moninaisuustekijöistä. Samalla syrjimätön rekrytointiprosessi on tärkeässä roolissa mahdollistamassa työyhteisön moninaisuutta. Ammattitaitoisen rekrytoijan valinta sekä useamman, taustaltaan erilaisen haastattelijan käyttö ovat keinoja lisätä henkilöstövalinnan puolueettomuutta.
Ikäystävällinen työyhteisö?
Eri sukupolvien välisen vuorovaikutuksen tukemiseen kannattaa työpaikalla kiinnittää huomiota. Työyhteisön arvostus on tärkeä asia jokaiselle ja vaikuttaa työuran jatkamishalukkuuteen jopa enemmän kuin rahalliset tekijät.
Ikäystävällinen työyhteisö mahdollistaa iän tuoman tiedon ja kokemuksen hyödyntämisen. Samaan aikaan se arvostaa nuorempien työntekijöiden uutta osaamista ja antaa sille tilaa. Ikäystävällisessä työyhteisössä kokeneiden työntekijöiden hiljainen tieto siirtyy eteenpäin vaikkapa mentoroinnin tai noviisi-mestari-työparitoiminnan avulla. Tärkeää on tiedostaa, että kysymys ei ole pelkästä tiedon siirrosta “vanhalta nuorelle”, vaan vastavuoroisesta toiminnasta. Tutkimustasollakin on osoitettu, että vanhemmat sukupolvet odottavat työssään jatkuvaa kehittymisen mahdollisuutta ja uusia haasteita.
Hyödynnetään siis tarkasti kaikki se taito, tieto ja motivaatio, jota työyhteisömme eri-ikäisillä jäsenillä on annettavanaan!
Sini Kalalahti
Head of Services
Compass HRG Suomi
